EU:n sokerimarkkinajärjestelmä ja maailman sokerimarkkinat

Euroopan sokerimarkkinat

Euroopan sokerijuurikkaan viljely, sokerituotanto ja -kauppa ovat osa EU:n maatalouspolitiikkaa. Nykyinen sokerin markkinajärjestelmä  uudistettiin vuonna 2006. Uudistuksilla pyrittiin vähentämään sokerin tuotantoa ja vientiä, ja laskemaan huomattavasti sokerijuurikkaan ja sokerin hintoja.

 

Rakenneuudistus

Uudistuksen ydin oli rakenteellinen muutos, joka antoi sokerintuottajille mahdollisuuden myydä sokerikiintiöitään rakenneuudistusrahastoon. Rahoitus järjestettiin asettamalla tuotantomaksu kaikelle kiintiöidylle tuotannolle EU:ssa. Vuoden 2006 jälkeen EU:n sokeria tuottavat maat ovat vähentyneet 23:sta 18 jäsenmaahan, ja tuotanto on keskittynyt Ranskan, Saksan, Puolan, Iso-Britannian, Alankomaiden ja Belgian alueelle. Tämä keskittymä kattaa 75 prosenttia EU:n sokerikiintiöistä.

 

EU:n kokonaissokerikiintiö on laskenut uudistuksen myötä aikaisemmasta 17,4 miljoonasta tonnista 13,3 miljoonaan tonniin.

 

EU:n sokerikiintiöt:

Maa	Tonnia sokeria
Alankomaat	804 888
Azorit	9 953
Belgia	676 235
Espanja	498 479
Iso-Britannia	1 056 474
Italia	508 379
Itävalta	351 027
Kreikka	158 702
Liettua	90 252
Puola	1 405 608
Ranska	2 956 787
Ranska, merentakainen	480 245
Romania	104 689
Ruotsi	293 186
Saksa	2 898 256
Slovakia	112 320
Suomi	80 999
Tanska	372 383
Tsekki	372 459
Unkari	105 420
Yhteensä EU-29	13 336 741

 

 

Euroopan Unionin hallinnolliset hinnat

Vuoden 2006 sokerimarkkinajärjestelmän uudistuksen  yhteydessä sokerin viitehintaa alennettiin 36 prosentilla. EU-komissio käyttää viitehintaa työvälineenä säädellessään sokerimarkkinoita. Sokerijuurikkaan vähimmäishintaa alennettiin samaan aikaan 39,7 prosenttia.

 

EBA-aloite

Vuoden 2006 sokeriuudistuksen takana oli ennen kaikkea EBA-aloite (Everything But Arms Initiative) vuodelta 2001. 

 

EBA-aloite sallii 49 köyhimmälle maalle vapaan pääsyn EU:n markkinoille, koskien kaikkia muita tuotteita paitsi aseita.

 

EBA-sopimus ei estä ns. siirtoja: köyhimmät maat voivat tuoda sokeria maailmanmarkkinahintaan esimerkiksi Brasiliasta kattamaan omaa paikallista kulutustaan, ja viedä paikallisesti tuotetun oman sokerinsa EU:n markkinoille. EU:n hintojen mittavalla laskulla oli tarkoitus tehdä tällaisista siirroista vähemmän houkuttelevia ennen EBA-sopimuksen täyttä käyttöönottoa.

 

Euroopan Unioni ja vienti

Ennen  järjestelmän uudistusta EU oli Brasilian jälkeen toiseksi suurin sokerinviejä. EU:sta vietiin  vuosittain maailmanmarkkinoille 5–6 miljoonaa tonnia sokeria. Noin puolet tästä määrästä oli vientituen alaista kiintiösokeria, kun taas toinen puoli oli kiintiön ulkopuolista sokeria, jolle tukea ei maksettu. Suuret sokerinviejämaat Brasilia, Australia ja Thaimaa tekivät EU:n viennistä valituksen WTO:lle (World Trade Organisation), koska katsoivat sen olevan epäreilua kilpailua. WTO:n päätöksellä EU sai viedä sokeria vuosittain vain 1,4 miljoonaa tonnia. EU päätti kieltää vientituet, minkä seurauksena EU:n alueelta viedään nykyisin vain pienehkö määrä kiintiöiden ulkopuolista sokeria.

 

Euroopan Unioni ja tuonti

Yleensä EU:n alueelle tuodusta sokerista maksetaan tullia, mikä tekee tuonnista EU:iin taloudellisesti kannattamatonta. Joillakin mailla on kuitenkin oikeus etuuskohteluun EU:n markkinoilla.

 

Monen vuoden ajan EU-maihin tuotiin vuosittain noin 1,8 miljoonaa tonnia ruokoraakasokeria puhdistettavaksi. Suurin osa tästä sokerista tuotiin ns. ACP (African Caribbean Pacific)
-maista. Nämä tietyt maat voivat tuoda myönnetyn kiintiön mukaisen määrän sokeria EU:n alueelle EU-hinnoin. Tämä menettely lopetettiin vuonna 2009, ja sitä korvaamaan laadittiin EPA-sopimus (Economic Partnership Agreement).

 

Nykyään EPA-maat ja 49 köyhintä maata (LDC-maat) voivat tuoda sokeria EU:n alueelle ilman kiintiöitä. Jos tuonnin kokonaismäärä ylittää 3,5 miljoonaa tonnia, tuontia EPA-maista rajoitetaan, kun taas LDC-maista voi tuoda sokeria rajoituksetta.

 

Toiset etuuskohteluun oikeuttavat tuontijärjestelyt sisältävät Balkanin maille myönnetyn 380 000 tonnin tuontikiintiön, sekä 667 000 tonnia CXL-luettelossa vahvistettuja kiintiöitä, joiden tuontitulleja on huomattavasti alennettu. 334 000 tonnia CXL-kiintiöistä on varattu Brasilialle, ja lopuista suurin osa voidaan myöntää kolmansille maille.

 

Kaiken kaikkiaan EU-komissio on arvioinut etuuskohtelun alaisen sokerintuonnin määräksi 3,2 miljoonaa tonnia kaudella 2009/10. Tämä on karkea arvio, ja määrän oletetaan tulevaisuudessa kuitenkin nousevan, kun jotkut maat lisäävät tuotantoaan ja vientiään rajoitusten poistuttua.

 

Muuhun kuin elintarviketeollisuuteen käytettävä sokeri

Kiintiöiden ulkopuolista sokeria voidaan paitsi viedä EU:n ulkopuolelle myös myydä muuhun käyttöön kuin elintarviketeollisuuden raaka-aineeksi, esimerkiksi lääke- tai entsyymiteollisuudelle. Ennen vuoden 2006 uudistusta nämä teollisuudenhaarat nauttivat tuotantotukea EU-hinnan ja maailmanmarkkinahinnan välisen eron kattamiseksi. EU voi myös myöntää kiintiöitä sokerin tuontiin maailmanmarkkinoilta elintarviketuotannon ulkopuolisen teollisuuden käyttöön. Kaudelle 2009/10 kiintiö on 400 000 tonnia.

 

Sisäinen jalostus

EU:n aikaisempi vientitukijärjestelmä on lopetettu sekä puhtaan sokerin että jatkojalostettujen tuotteiden sisältämän sokerin osalta. Tällaisten sokeria sisältävien tuotteiden valmistajat voivat hakea IPR-statusta (Inward Processing Relief) sokerin sisäiseen jalostukseen. Tämä menettely mahdollistaa sen, että maailmanmarkkinasokeria voidaan käyttää tuotteissa, jotka viedään EU:n ulkopuolelle. Nordic Sugar tuo maailmanmarkkinoilta ruokoraakasokeria esimerkiksi Brasiliasta, puhdistaa sen omissa tehtaissaan ja toimittaa sen edelleen vientituotteiden valmistajille.

 

Sokerin maailmanmarkkinat

Koko maailman sokerintuotannon kaudella 2008/09 arvioitiin olevan noin 154 miljoonaa tonnia.
Vuosittaisesta tuotannosta vain pieni osa myydään vapaasti maailmanmarkkinoilla. Suurin osa myydään tuontitullien suojaamilla kotimaan markkinoilla. Tämä on johtanut ylituotantotilanteeseen, ja ylimääräinen sokeri on myyty maailmanmarkkinoilla alle tuotantohintojen. Vuosina 1998–2008 sokerin ylituotantoa oli kaikkialla, ja maailmanmarkkinahinta oli keskimäärin 264 Yhdysvaltain dollaria tonnilta. Hinta oli noin kolmannes EU:n viitehinnasta. Merkittävää hintaeroa käytettiinkin useimmiten argumenttina kritisoitaessa  EU:n sokerimarkkinajärjestelmää ennen vuoden 2006 uudistusta.

 

Nykyään tilanne on päinvastainen. Maailman sokerintuotanto on jäänyt alle kulutuksen, ja edessä saattaa olla sokeripula. Tästä syystä vuoden 2009 sokerin hintataso nousi korkeimmaksi 28 vuoteen. Vuoden 2009 syyskuun lopulla sokerin maailmanmarkkinahinta nousi 600 US dollariin, kun taas EU:n viitehinta oli 404,40 euroa. EU:n viitehinta pysyy samalla tasolla vuoteen 2015, jolloin nykyinen sokerimarkkinajärjestelmä päättyy.

 

Syynä sokerin vajaatuotantoon on tuotannon raju lasku Intiassa. Kaudella 2008/09 tuotanto oli vain noin 16 miljoonaa tonnia,kun se edellisenä vuonna oli lähes 29 miljoonaa tonnia.

 

Brasilia hallitsee maailmanmarkkinoita

Erittäin alhaiset maailmanmarkkinahinnat johtuivat ennen kaikkea Brasilian lisääntyneestä sokerituotannosta. Brasilian sokerinvienti kasvoi 8,5 miljoonasta tonnista yli 24 miljoonaan tonniin. Brasilia hallitsee puolta maailman viennistä. Brasilian ilmasto on erittäin suotuisa tehokkaalle sokeriruo’on viljelylle. Tuotantoa edisti edelleen hallituksen muutama vuosi käyttöön ottama etanolituotannon subventiojärjestelmä. Etanolia valmistetaan sokeriruo’osta, ja viime vuosina yli puolet Brasilian sokeriruokosadosta on käytetty etanolin valmistamiseen. Sokerin hinnannousun myötä on todennäköistä, että suurempi osuus ruokosadosta käytetäänkin sokerin valmistukseen. Suurin osa Brasiliassa nykyisin myydyistä autoista voi käyttää polttoaineena joko puhdasta etanolia tai  puhdasta bensiiniä, tai näiden eri sekoituksia.

 

Sokerin maailmanmarkkinahintojen muutos tulevaisuudessa on riippuvainen monista tekijöistä. Keinottelu laajoilla raaka-ainemarkkinoilla, myös sokerimarkkinassa, on ollut erityisen aktiivista. Keinottelu aiheuttaa ajoittain suuriakin hintojen heilahduksia, mutta pitää toisaalta yllä markkinoiden maksuvalmiutta.

 

Kun EU:n sokerimarkkinajärjestelmä päättyy, Brasilian nousu hallitsevaan asemaan sokerintuottajana on entistä selvempää. Sokerin maailmanmarkkinahinnat ovat täten enenevissä määrin riippuvaisia paikallisista tekijöistä, kuten Brasilian etanolipolitiikasta tai sääolosuhteista. Markkinahintojen heilahtelut, jotka viime vuosina ovat olleet nähtävissä, tulevat varmasti jatkumaan, ja todennäköisesti voimistumaan. 

 

Nordic Sugar A/S